”En oppinut kovinkaan paljon” – heitetään koulutus romukoppaan!

Otsikon kommentti on napattu mittavan työyhteisöviestinnän kehittämishankkeen työpajapalautteista. Taustalla lienee pienoinen tyytymättömyys, kun kouluttaja ei pelkästään kaatanutkaan osallistujien päähän tietoa viestinnästä.  Olisi ollut niin mukavaa ja helppoa kuunnella, kun kouluttaja kertoo ”yleisiä totuuksia”.

Mutta voi ei – työpajassa olisikin pitänyt miettiä, miten vastedes itse viestin, mitä odotan muilta, millaisista hyvistä viestintäkäytännöistä kannattaisi ottaa vinkkejä ja millaisia pelisääntöjä työpaikan viestintään voitaisiin yhdessä sopia.

Tutkimusten mukaan tiedonkaatokoulutuksilla ei juurikaan pysytä muuttamaan työyhteisön viestintää. Opittu jää kiva tietää -asteelle. Tähän tulokseen tulin väitöskirjassani, ja samaa todistavat monet muut tutkimukset.

Otsikon taustalla olevalle oppimis- tai pikemminkin koulutuskäsitykselle on ominaista, että koulutukseen osallistuva ulkoistaa itsensä passiiviseen objektin rooliin ja ajattelee, että muiden pitää saada asiat paremmalle tolalle. Seuraavassa työhyvinvointi- tai työyhteisöviestinnän tutkimuksessa hän sitten antaa taas muille ”pisteet”. Peiliin katsominen unohtuu, eikä haluta miettiä, miten itse vaikuttaa siihen, että viestintä toimisi paremmin.

Jos koulutus- tai kehittämistoimilla halutaan todellista vaikutusta, on objektin muututtava subjektiksi. Ajatus on hyvin samansuuntainen Elisa Juholinin käsialaa olevan työyhteisöviestinnän agenda-mallin perusidean kanssa: hyvä viestintä on jokaisen työyhteisön jäsenen vastuulla, se on elimellinen osa kaikkea ja kaikkien tekemistä, hyvä työilmapiiri ei synny vain esimiesten ja johtajien edesottamuksista jne.

Pohtiessani työyhteisökohtaisten viestintäkoulutusten vaikuttavuutta olen tullut siihen lopputulokseen, että heitetään koulutus romukoppaan. Otetaan tilalle työn kehittämisen käsite. Silläkin uhalla, että joku ei tykkää tai uudenlaisen oppijan ja oman työn kehittäjän rooliin on vaikea hypätä. 

Toki siirtymä koulutuksesta kehittämiseen on haaste kouluttajallekin. On uskallettava kohdata ryhmä tulta päin ‑asenteella ja luotettava siihen, että turvallisten powerpointien sijaan pärjää vuosien myötä karttuneella kokemuskellarilla erilaisia ryhmälähtöisiä menetelmiä käyttäen. Tuli mitä tuli.

Viestintäkoulutusten ja -valmennusten syyslukukauden pikku hiljaa käynnistyessä on hyvä toivottaa ROHKEUTTA kaikille kehittäjäosapuolille!