perjantai 3. elokuuta 2012

Tabloidi jees – saisiko vielä palautussysteemin?


Hesarikin on siirtymässä tabloid-kokoon, jota sopii lukea – kuten Lapin alueen aviisi oivasti seinällään mainostaa. Hyvä uudistus ainakin aamiaistarjoilun näkökulmasta. Sijoittuu lehti ja kuppi sopuisammin samalla pöydälle.

Sujuvan aamiaisen lisäkäsi minulla olisi lehtitaloille toinenkin toive. Voisiko luetut aviisit palauttaa samalla kanavalla (paikallinen postimies) kuin lehdet tulevatkin?

Lappilaisessa sivukylässä kesät ja osan talvea viettävänä on pakko todeta, että luettujen lehtien kierrätys on tehty todella vaikeaksi. Paperinkeräys päätti joku aika sitten, ettei meijän kylältä enää tyhjennetä jätepaperin keräysastiaa. Kun selvittelin miksi, väitettiin, että lappilaiset olivat tunkeneet lehtien sekaan jopa poron raajoja ja siksi keruu lopetettiin. Ajattelin kyllä, että höpö höpö – miten ihmeessä raato menisi Molokin lävestä sisään, kun ei parempien aikojen sunnuntain Hesarikaan meinannut mahtua aukosta yhtenä kappaleena.

Kun napisin ekopalvelun huononemisesta, kerrottiin, että nyt meidän perällä saa tunkea luetut sanomalehdet sekajätteisiin. Siihen ei luontoni kuitenkaan taivu. Niin tiukkaan minuun on istutettu jo 50–60-lukujen taitteessa paperinkeräyksen jalo idea.  Silloinhan jätepaperi oli monelle urheiluseuralle oiva varainhankintamenetelmä. Nyt ilmeisesti vaan korkataan mamman ja papan kukkaro.

Toisena keinona pulmaan suositeltiin lehtien polttamista saunanpesässä tai muuten vaan. Ydinosaamiseeni ei kuulu polttotekniikka ja hiukkaspäästöjen arviointi, mutta kovin ekologiselta ehdotus ei tuntunut.

Ratkaisin ongelmani vähentämällä olennaisesti printtilehtien tilausta. Päätin, etten ota paperia sisään, jos en saa sitä ulos riittävän ympäristöystävällisellä tavalla. Ekologiselta ei tunnu sekään, että ajelisin autolla liki 50 kilometriä lähimmälle lehtiä syövälle Molokille.

Liittyisin uudelleen printtilehtien tilaajakuntaan heti, jos vaikkapa Itellan tai Manun miehet ottaisivat huolekseen napata luetut lehdet aika ajoin matkaansa ja hoitaisivat ne ympäristöystävällisellä tavalla kierrätykseen. Ihan vanhaan malliin, paperinarulla nätisti nipuiksi sidottuina.

- Helena

Ps. Pakko tunnustaa, että Helsingin toimipisteessä ollessani nautin suunnattomasti siitä, kun lehdet kolahtavat jo ennen aamuvirkun heräämisaikaa luukusta lattialle ja luetut lehdet voi kiikuttaa taloyhtiön keräyspisteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti