Hesarikin on
siirtymässä tabloid-kokoon, jota sopii
lukea – kuten Lapin alueen aviisi oivasti seinällään mainostaa. Hyvä
uudistus ainakin aamiaistarjoilun näkökulmasta. Sijoittuu lehti ja kuppi sopuisammin
samalla pöydälle.
Sujuvan
aamiaisen lisäkäsi minulla olisi lehtitaloille toinenkin toive. Voisiko luetut aviisit
palauttaa samalla kanavalla (paikallinen postimies) kuin lehdet tulevatkin?
Lappilaisessa
sivukylässä kesät ja osan talvea viettävänä on pakko todeta, että luettujen
lehtien kierrätys on tehty todella vaikeaksi. Paperinkeräys päätti joku aika
sitten, ettei meijän kylältä enää tyhjennetä jätepaperin keräysastiaa. Kun selvittelin
miksi, väitettiin, että lappilaiset olivat tunkeneet lehtien sekaan jopa poron
raajoja ja siksi keruu lopetettiin. Ajattelin kyllä, että höpö höpö – miten ihmeessä
raato menisi Molokin lävestä sisään, kun ei parempien aikojen sunnuntain
Hesarikaan meinannut mahtua aukosta yhtenä kappaleena.
Kun napisin ekopalvelun
huononemisesta, kerrottiin, että nyt meidän perällä saa tunkea luetut sanomalehdet
sekajätteisiin. Siihen ei luontoni kuitenkaan taivu. Niin tiukkaan minuun on
istutettu jo 50–60-lukujen taitteessa paperinkeräyksen jalo idea. Silloinhan jätepaperi oli monelle
urheiluseuralle oiva varainhankintamenetelmä. Nyt ilmeisesti vaan korkataan
mamman ja papan kukkaro.
Toisena
keinona pulmaan suositeltiin lehtien polttamista saunanpesässä tai muuten vaan.
Ydinosaamiseeni ei kuulu polttotekniikka ja hiukkaspäästöjen arviointi, mutta kovin
ekologiselta ehdotus ei tuntunut.
Ratkaisin
ongelmani vähentämällä olennaisesti printtilehtien tilausta. Päätin, etten ota
paperia sisään, jos en saa sitä ulos riittävän ympäristöystävällisellä tavalla.
Ekologiselta ei tunnu sekään, että ajelisin autolla liki 50 kilometriä
lähimmälle lehtiä syövälle Molokille.
Liittyisin uudelleen
printtilehtien tilaajakuntaan heti, jos vaikkapa Itellan tai Manun miehet
ottaisivat huolekseen napata luetut lehdet aika ajoin matkaansa ja hoitaisivat
ne ympäristöystävällisellä tavalla kierrätykseen. Ihan vanhaan malliin, paperinarulla
nätisti nipuiksi sidottuina.
- Helena
Ps. Pakko
tunnustaa, että Helsingin toimipisteessä ollessani nautin suunnattomasti siitä,
kun lehdet kolahtavat jo ennen aamuvirkun heräämisaikaa luukusta lattialle ja
luetut lehdet voi kiikuttaa taloyhtiön keräyspisteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti