Kun
viikonloppuisin on aikaa nauttia kaikessa rauhassa hyvästä kahvista ja Hesarin
viikonloppunumeroista, tulee lehteillyksi lehdestä myös loppusivut. Jo pitkään
on silmiini pistänyt Jyväskylän yliopiston ilmoittelu. Alkuun toivoin, että
kummastuttavat ilmoitukset olisivat yksittäistapauksia. Mutta ei.
Mielestäni
Keski-Suomessa on tehty erikoisia markkinointiviestinnän valintoja. Miksi
ihmeessä yliopisto haluaa profiloitua harrastelijamaisuudella? Vai miten on
tulkittavissa yliopiston slogan ”Nuorison parasta tässä harrastetaan”. Oma toiveeni suomalaisen yliopisto-opetuksen
tasosta olisi jotain aivan muuta kuin harrastelijamainen puuhastelu.
Jos olisin
opintojani suunnitteleva nuori, enemmän minuun todennäköisesti kolahtaisi
profiloituminen korkeatasoiseksi opetuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen
tai aluevaikuttamisen osaajaksi. Äitinä olen tyytyväinen, että yliopisto-opintojen
loppusuoralla olevat poikani ovat päätyneet polulle, joka tähtää vaikka sitten ”huipulle
ja yhteiskuntaan”. Harrastelu ei liene kovin hyvä vetovoimatekijä kilpailtaessa
sen paremmin parhaista yliopistopedagogiikan osaajista kuin
huippututkijoistakaan.
Olisipa
todella kiinnostavaa tietää, miten harrastelu-sloganiin on päädytty. Kun mikä
tahansa organisaatio pohtii tavoitemielikuvaansa, tavoitemainetta tai brändiään,
kannattasi ydinviestit testata muuallakin kuin mainostoimiston kahvipöydässä
tai yliopistomarkkinointia miettivien omassa pienessä piirissä. Se, mikä
saattaa itsestä tuntua tosi älykkäältä, pikkunäppärältä huumorilta tai muuten
vaan nokkelalta, voi toisista tuntua tosi kummalliselta.
Kun
lehti-ilmoittelua katsoo tarkemmin, tarkkasilmäinen huomaa kyllä sloganiin
piilotetun alaviitteen. Siinä todetaan, että slogan on Jyväskylän yliopiston
juhlasalin seinäteksti vuodelta 1882. Näin varmaan onkin. Siis tosi nokkelaa – tai sitten ei.
Kuinka moni
meistä tutkii ilmoitukset sellaisella pieteetillä, että huomaa noin 6 pisteen
fontilla olevat alaviitteet? Todennäköisesti aika harva. Useimmille silmäilevän
lukemistavan omaksuneille nokkeluus jää huomaamatta, ja vaarana on, että markkinointi
piirtää mielikuvaa vähemmän uskottavasta maakuntayliopistosta. Tätä Jyväskylän
yliopisto todennäköisesti ei halua.
Vaikka
historian taju on hyvin arvostettava asia, markkinointiviesteissä yhteiskuntaa
uudistavan yliopistolaitoksen olisi viisaampaa katsoa eteenpäin tai ainakin hyödyntää
historiaa harkitummin.
- Helena