Kuntavaalien jälkeistä elämää

Kuntavaalit ovat onnellisesti ohi. Mutta ei kovin tyylikkäästi. Kovin hyvänä poliittisen keskustelun näytöslajina ei voinut pitää ainakaan TV:n vaalikeskusteluja.

Olin aika pettynyt siihen, että suuret vaalikeskustelut menivät aika ajoin ihan hulabalooksi. Pistää kyllä ihmettelemään, miten kokeneet toimittajat eivät onnistuneet pitämään keskustelua paremmin kuosissa.  Uskomatonta huutamista ja päällepuhumista. Tämän onneksi huomasivat keskustelujen vetäjätkin ainakin viimeisessä erässä. Toimittajan toteamus, että ”taas meinaa mennä eläintarhaksi”, oli varsin osuva.

Kun vaalihumun jälkeen siirrytään kuntapolitiikan arkeen, toivoa sopii, etteivät uudet – eivätkä vanhatkaan – valtuutetut ole ottaneet oppia vaalikeskusteluissa esiintyneistä puoluejohtajista. En usko, että ”isosten” esimerkkiä noudattamalla uudet valtuustot onnistuvat kovinkaan hyvin hoitamaan kuntalaisten asioita.

Monissa kunnissa ovat edessä tiukat ajat ja isot päätökset. Päätetään kuntarakenteesta, isoista kaivoshankkeista, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä jne.  Jotta syntyy hyviä päätöksiä, pitäisi kunnan luottamuselimiin löytää rakentava keskustelukulttuuri, joka luo vakaan ja uskottavan pohjan yhteisten asioiden järkevälle hoitamiselle.

Toisten ”päälle huutaminen”, itsekeskeinen kyläpolitikointi ja turha pörhistely kannattaisi unohtaa. Vastakkaisasettelusta pitäisi siirtyä soutamaan samaan suuntaan. Isoista asioista päätettäessä on pystyttävä sovittamaan yhteen erilaiset näkemykset kuntalaisten parhaaksi.

Vielä parempi olisi, kun kuntasoutu taidettaisiin pariairoilla. Ainakin omassa kotikunnassani on viime vuosina ollut havaittavissa sen sorttista airojen kalistelua virkakunnan ja luottamusjohdon välillä, että vene on aika ajoin keikkunut melko pahasti.

Monissa viisaissa kunnissa parisoutua onkin jo lähdetty kehittelemään. Ainakin keskustelu- ja kuuntelukulttuuri ovat asioita, joita voi lähteä parantamaan vaikkapa uusille luottamushenkilöille ja virkakunnalle järjestetyllä viestintäkoulutuksella. Idealingostani onkin jo singonnut erilaisia toteutusvaihtoehtoja erilaisten kuntien tarpeisiin.

Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun eri tahojen edustajat istuvat samaan aikaan samaan koulutusvenhoon etsimään yhteistä tahtia. Uskon, että tasaisempi ja vähemmän kaliseva tahti löytyy, kun rakentavan ja toinen toistaan arvostavan keskustelun merkitys hoksataan ja halutaan tehdä yhteistyötä.

- Helena