Pohjoisen
tuulen matkassa on selvästi parempaa kuntaviestintää lupaava vire.
Pohjois-Suomessa
pääkonttoria pitävänä on ollut ilo seurata ja olla mukana hankkeissa, joissa
kunnissa on panostettu viestinnän kehittämiseen. Moni pohjoinen kunta on uuden
valtuustokauden alussa järjestänyt viestintään liittyvää koulutusta
luottamushenkilöille.
Toivottavasti
samantyyppinen puhuri olisi yltänyt Etelä-Suomeenkin. Pitänee tarkkailla tilannetta,
kun monipaikkaisesti toimivan yrittäjän etelän työputki on alkamassa.
Parhaita kuntakoulutuksia
ovat olleet toteutukset, joissa virkamiesjohto kouluttautuu yhdessä
luottamushenkilöiden kanssa. Viestintää katsotaan kummastakin vinkkelistä, ja
yhteisen keskustelun kautta syntyy yhteinen tahtotila viedä kuntaa kuntastrategiassa
määriteltyyn suuntaan.
Tyypillisiä
keskusteluteemoja ovat olleet kunnan maineeseen liittyvät kysymykset –
erityisesti luottamushenkilöiden rooli kunnan maineen suurlähettiläinä. On
hienoa nähdä, miten esimerkiksi uudet luottamustehtäviin tulevat oivaltavat,
miten paljon isompi merkitys heidän sanomisellaan luottamushenkilöinä on
verrattuna entiseen elämään tavis-kuntalaisena. Oivallus lisää varmasti myös
viestinnän vastuullisuutta.
Luottamushenkilön
roolista keskusteltaessa on oivallettu myös se, että luottamushenkilö edustaa
suomalaisen demokratian yhtä instituutiota. Luottamushenkilönä ei ole enää vain
”minä” ja oma persoona omalla tyylipaletilla varustettuna. Asema ja erityisesti
valtuustotyöskentely edellyttävät tärkeälle instituutiolle ominaista
arvokkuutta. Tai ainakin hyviä käytöstapoja.
Myös median
kanssa toimiminen on monissa luottamushenkilökoulutuksissa paljon keskustelua
herättävä juttu. Miksi media toimii niin tai näin, kysellään. Jos tuntee median
toimintatapoja, on helpompi kehittyä hyväksi viestijäksi ja saada sanottavansa
tehokkaammin esiin myös tiedotusvälineissä.
Kun nousee
luottamustehtäviin, tietyt perusasiat median kanssa toimimisesta odotetaan myös
osattavan. Ei voi enää ajatella, että jos ”hölmöilee” median kanssa,
luottamushenkilöön sovellettaisiin mediapelisääntöjen ”katumuspilleriä”.
Sanomista ei yleensä saa vedetyksi takaisin.
Kun
luottamushenkilöt ja virkamiehet pohtivat viestintää yhteisissä tilaisuuksissa,
syntyy hyvin luontevalla tavalla toinen toistaan arvostava vuoropuhe, joka voi
kannatella toimivia yhteistyösuhteita hyvinkin pitkään. Käsittämätöntä
puolestaan on, jos tällainen mahdollisuus halutaan jättää käyttämättä.
Sellaistakin on nähty, että virkakunta loistaa poissaolollaan.
Seuraan
mielenkiinnolla, mihin suuntaan kuntaviestinnän vire tulevaisuudessa puhaltaa.
Toivottavasti yhteen hiileen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti