Hupsista,
miten aikaa onkaan vierähtänyt edellisistä kirjauksista. Keväällä töitä oli
ihan riittämiin, minkä jälkeen oli hyvä vähän tuulettaa päätä lomaillen. Päällimmäinen
aikasyöppö on kuitenkin ollut uuden ”valmiskodin” osto.
Valmista ei
vaan meinaa tulla. Ei voi kuin ihmetellä, millaisia tiedonkulun aukkoja asuntorakentamisen
prosesseissa on. Kun touhua seuraa, ei enää ihmetytä, miksi rakentaminen
Suomessa maksaa niin paljon. Väitän,
että moni pulma olisi vältettävissä ja merkittäviä säästöjä saavutettavissa
rakennusalan tiedonkulkua parantamalla – asiakastyytyväisyydestä nyt
puhumattakaan. Suosittelen tiedonkulun pulmien selvittämiseen vaikkapa
viestinnän kehittämisessä hyväksi havaittua kriittisten tapausten analyysiä.
Rakentaminen
on kallista. En enää yhtään ihmettele, miksi.
Kun aikanaan
rakensimme Raudanjoen tilojamme, ajattelin, että kaikki logistiikkaan ja
väärien tavaroiden toimittamiseen tai urakointiin liittyvät pulmat olivat vain pienrakentajan
päänsärky. Mutta mitäpä siitä, jos kaappifirma tarkistusmittausten jälkeen toimitti
liian korkeat kodinhoitohuoneen kaapit. Jäivätpähän ylijäämänä A la Carte ‑tasoiset
kalusteet ulkovarastoon. Siellä on nyt hyvä tyhjien hillopurkkien ja
puutarharomppeiden asustaa. Väärällä profiililla tullutta paneelia riitti
elämyslaavumme kattoon, huussiin, varastojen seiniin ja moniin muihin
paikkoihin. Koko laavua ei olisi rakennettu, jos ei olisi jäänyt niin kamalasti
väärää ja turhaa tavaraa.
Sama hulvaton meno näyttää jatkuvan isoillakin
rakennustyömailla vielä tänä päivänä. Kaatopaikkakuormaan lyödään monenmoista
väärän kokoista tai väristä tai muuten vaan sopimatonta tavaraa. Valmiskodissa,
johon myös Helsingin toimistomme siirtyi, edessäni olivat tutut pulmat: liian
korkeat keittiönkaapit, liian lyhyt kylppärin taso, väärä siivouskaappi, oikean
kokoiset osat valmiiksi kolhittuina – ja kaikki vaan roskiin ja uusiksi. Eikä
kukaan tietenkään ollut muistanut kertoa putkifirmalle, että kun sauna
jätettiin rakentamatta, tilalle tulee amme. Ja sitten ei ollutkaan ammeelle
sopivaa lattiakaivoa, joten revitään vesieristeet, piikataan lattia, tehdään
uusiksi.
Omasta
puolestani olen yrittänyt tehdä pienten asukasmuutosten tekemisen rakentajalle
mahdollisimman helpoksi. Oma arkkitehtimme teki kaikista muutoksista jo
keväällä 2012 millimitoitetut muutoskuvat. Olisi vaan luettu kuvat ja viestitty
muutokset eteenpäin kaikille asianosaisille.
Viime
kädessä loppuasiakas maksaa aina kaiken. Minä maksan uuden asuntoni hinnassa
edellisten rakennusprojektien sössimistä, ja seuraavat onnelliset asunnon ostajat
maksavat minun kanssani sössittyjen toimitusten laskuja. Jos näin ei olisi,
luvut ”viivan alla” pienenisivät, ja rakennusfirmojen johto taatusti tarttuisi
napakammin pulmakohtiin. Niin ainakin itse yrittäjänä tekisin.
Keittiön rakentaminen on kestänyt yli
sietokykyni. Vielä miltei 1,5 kuukautta muuton jälkeen sain katsella keittiön
kaapin sisustoja ennen kuin kaikki ovet saapuivat, tosin jälkitoimitus tuli virheellisesti
asennettuna. Odotan jälleen korjaajaa, enkä enää kovin hyvillä mielin. Olivat puuttuneet ovet jo kerran kai käyneetkin
työmaalla, mutta silloin ne oli ilmeisesti toimitettu väärästä materiaalista
valmistettuina. Ikävintä kuitenkin on keittiöfirman asenne: asiakas on aina
väärässä.
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, kun luen ko. keittiöfirman
mainontaa: ”Kansainvälisen tason keittiö
vaativaan makuun. Kaikki ideasta asennukseen.” Palvelulupaus ei oikein
täyty, ei ainakaan asentamisen osalta.
Onneksi olen tästäkin sirkuksesta jotain oppinut ja poisoppinut. 30
vuotta minulle on ollut itsestään selvää, että kokkaan Novartin A la Carte -keittiössä.
Nyt minulle on itsestään selvää, että en enää koskaan osta Novartilta mitään –
en myöskään rakennusliikkeeltä, joka alihankkii kiintokalusteet Novartilta.
Tiedonkulku ja pikemminkin kulkemattomuus pölähtää
aina esiin, kun viestinnästä kiinnostuneena olen selvitellyt, mistä minua
kohdanneet rakentamisen pulmat viime aikoina ovat johtuneet. Jos mitataan
oikein, mittatiedot jäävät välittymättä oikeisiin paikkoihin. Työmaalla
putkimies ei tiedä, että asuntoon tulee amme, jne.
Erikoisinta
on se, että ilmeisesti rakennusalalla on otettu käyttöön ”kohdetta katsomatta
tehdyt tarkastukset”. Ainetta rikkomattomista tutkimusmenetelmistä olen kuullut
ennenkin, mutta kohdetta näkemättömät tarkastukset ovat olleet minulle uusi
tuttavuus. Uuden tarkastustavan pitää olla ainakin koekäytössä, koska muu ei
selitä LVI-töiden ns. kvv-valvonnan puutteita, minkä seurauksena kiinteistön
pääviemäreitä hajoaa (syy: väärin tehty), tai valaisinpistorasioista on ns.
0-johto irti, tai ilmastointilaitteesta on jätetty ohjauspiuha kytkemättä.
Virallisten papereiden kuittaukset ovat kyllä kunnossa, työn jälki ei. Kvv- ja
sähköpulmista luulisi jo valvontaviranomaistenkin kiinnostuvan.
Hassuinta tässä kaikessa on se, miten
meillä puhutaan rakentamisen laadusta ja maineesta. On jopa ehdotettu niinkin
epätoivoisia ajatuksia, että rakentamisen mainetta voitaisiin parantaa
jonkinlaisella mainekampanjalla. Jokainen, joka tietää jotain maineen
lähtökohdista, sanoo, että höpön pöpön. Maine voi perustua vain hyvään
toimintaan ja laatuun sekä ihmisten kertomuksiin omista rakentamisen laatukokemuksistaan.
Tänä päivänä rakentamisen laatuun liittyvät vertaiskeskustelut tuovat mieleeni
äitipiireissä aikanaan kuullut synnyttämisen kauhukertomukset. Kauheinta on se,
että lähes jokaisella on omakohtainen kauhutarina kerrottavaan.
Aikaa on
siis palanut! Yrittäjänä en uskalla edes ajatella, saati laskea, miten paljon
kaikki ”valmiskodin” valmiiksi saanti on vienyt aikaa. Asiakastyön työaikabudjetiksi
muutettuna summa olisi melkoinen. Eli kalliiksi on tullut tässäkin mielessä.
Ei moitteita ilman kiitosta. Työmaan
kaverit Ari, Late, Tero ja Henkka ovat yrittäneet parhaansa, tehneet hyvää
työtä ja heidän toimintatapansa on ollut erittäin asiakaslähtöistä. He ovat
vaikuttaneet siihen, mihin voivat vaikuttaa. Rakennusprojektien pilkkomisesta
loputtomiin alihankintaketjuihin ja alihankkijoiden tai tavarantoimittajien
valintoihin he eivät voi vaikuttaa. Niistä vastuu kannetaan jossakin muualla
kuin työmailla.
- Helena