Coachingista
innostuneena ja coachingin voimaan uskovana päätin lähteä jatkamaan coachin opintoja.
Uskon, että koulutuksen jälkeen olen osaavampi coach – mutta toivottavasti myös
osaavampi kouluttaja.
Kouluttautumiseen
voi liittyä oppimisen piiloagenda. Piiloagenda voi olla tietoinen tai
tiedostamaton. Omalla oppijan polullani olen puolittain huomaamattani oppinut
myös opettamisesta. Osittain varmaan siitä syystä, että koulutusbusineksessa
mukana olevana tarkkailee aina myös sitä, miten muut koulutusorganisaatiot
toteuttavat koulutuksia.
Ja hyvinhän
ne yleensä niitä toteuttavatkin. Tilat ovat hyvät, kouluttajat osaavat asiansa
jne.
Tällä
hetkellä taivaltamallani oppijan polulla olen ryhtynyt miettimään erilaisuuttaa
ja palautteen antamista. Näistä erityisesti ensin mainittu onkin yksi
varsinaisen agendan ydinkohtia.
Toki olen
aiemminkin koulutuksia suunnitellessani ja toteuttaessani yrittänyt ottaa
huomioon erilaisia oppimistyylejä: joku on auditiivinen, toinen visuaalinen, kolmas
kinesteettinen – joku haluaa oppia luentoja ja uusinta teoriaa kuulemalla ja toisen
olisi päästävä heti soveltamaan asioita vaikkapa ryhmätyönä.
Käynnissä
olevaan coach-koulutukseen liittyi meille oppijoille tehty luontaisia
ominaisuuksia kuvaava persoonallisuustesti. Omat testitulokseni eivät minua pahemmin
yllättäneet. Vahvan tiedottajaorientaation omaavana tiesin olevani vähän
turhankin eteenpäin kaatuvaa mallia. Näissä kymmenissä omaa jo muutoinkin melko
hyvän itsetuntemuksen. Muunlaisiin
persoonallisuustyyppeihin tutustuminen synnytti kuitenkin monia oivalluksia. Jäinkin
kovasti pohtimaan, miten erilaisia persoonallisuuspiirteitä pystyisi aiempaa
paremmin ottamaan huomioon arjen koulutus- ja valmennustilanteissa.
Coach-koulutuksessa
harjoitellaan paljon ja palautetta saa tosi paljon. Ja hyvä näin. Myös
viestintävalmennuksissa annetaan paljon palautetta. Useissa valmennuksissa
palautetta annetaan henkilökohtaisista viestintätaidoista. Omassa työssäni
annan pääosin palautetta erilaisista kirjallisista viestinnän kehittämistöistä.
On ollut
erittäin terveellinen kokemus saada palautetta omista taidoista. Joskus on
ollut jopa pelottavaa ”astua areenalle” kouluttaja-asessorin ja
kollegaopiskelijoiden eteen tekemään coaching-sessioita, jota arvioidaan – jopa
antamalla eri osaamisalueilla onnistumisesta liuta numeroarvosanoja. No,
numerot ovat tässä koulutuksessa ymmärrettävä ja välttämätön juttu, koska ne
liittyvät kansainväliseen coachien sertifiointijärjestelmään.
Arvioinnin
tapa ollut asia, johon olen oppimisen piiloagendan kautta saanut rakennuspuita.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että numeroarvosanojen käyttö aikuisten
oppimisessa on vähän vieras ajatus ainakin viestintäkoulutuksissa. Käytettäköön
niitä vain silloin, kun ne on aivan välttämättömiä osaamistason osoittimina.
Olen
pohtinut myös palautteen ajastamista ja vuorovaikutteisuutta. Taitopainotteisissa
viestintäkoulutuksissa palaute on yleensä välitöntä ja vuorovaikutteista.
Omassa työssäni palaute on useimmiten kirjallista ja putkahtaa oppimisympäristöön
tai oppijan sähköpostiin vähän yllättäen ja pyytämättä tilanteeseen, joka saattaa
olla palautteen vastaanottamiselle sopiva tai vähemmän otollinen hetki.
Kun minunkin
sähköpostiini on viime aikoina tussahdellut kirjallisia palautteita, sekin
kokemus on ollut varsin havahduttava. Sinne se tuli, mitään et voi kysyä, yksin
jäät pähkimään, että miten se nyt noin meni, niinkö nähtiin ja koettiin. Oma selviytymistaktiikkani
on ollut se, että avaan postin vasta silloin, kun on palautteen vastaanottamiseen
sopiva hetki. Joskus jäähdyttelen palautepostia hyvinkin pitkän ajan.
Miten siis
voisin kehittää omaa työtäni, jotta onnistuisin kirjallisen palautteen antajana
aiempaa paremmin. Aina olen yrittänyt löytää jotain hyvää ja jotain
kehitettävää. Jatkossa tulen aiempaa enemmän korostamaan, että olen halukas
ottamaan vastaan palautetta palautteesta, täsmentämään, avaamaan ja keskustelemaan.
Eli enemmän rohkeaa ja rohkaisevaa vuorovaikutusta täydentämään ”laatikkopalautteita”.
Toivon myös,
etteivät minun palautteeni koskaan nujertaisi palautteen saajaa ja nostaisi
rimaa tai jopa rimakauhua onnistua seuraavissa arvioitavissa tehtävissä.
On se vaan
ollut hyvä kokea palautetta omissakin nahoissa. Toivottavasti osaan soveltaa
oppimaani.
- Helena